Alan olla todella epätoivoinen 10v. tyttöni kanssa. Päivittäin kiroilua, uhmakkuutta ja huutamista. Tunnen epäonnistuneeni kasvattajana kun lapseni käyttäytyy noin. Olen kyllä ollut viime aikoina huono esimerkki, tulisen luoteeni johdosta itsekin lähden huutoon mukaan ja jos olen syyllistynyt myös tukkapöllyyn. Juttelemme usein ja hyvinä päivinä tyttöni on kainalossani ja iloinen. Olen eronnut tytön isästä muutama vuosi sitten, mutta isän toimesta on ollut koko tämän ajan ilkkumista, minun vähättelyä, uhkailua, kiristämistä ym. Isä on käynyt uhkailemassa ovellani ja käynyt käsiksi minuun tyttöni nähden, minun kotonani vaihtotilanteessa.
Olen käynyt läpi eroani ammattilaisten kanssa. Lapselleni olen yrittänyt saada tukea perheneuvolasta ja tehnyt lapsen isästä lastensuojeluilmoituksen. Olen voimaton….en kykene auttamaan tyttöäni. Isältä en saa tukea, vaan hän vähättelee ja arvostelee minua äitinä myös lapsen kuulleen.
Nyt aamulla ennen kouluun lähtöä oli tytön kanssa yhteenotto. Joudun ottamaan arestiuhkauksen käyttööni ja tyttö sai raivarin jossa uhkasi tappaa minut eikä pystynyt hallitsemaan raivoaan. Miten voisin auttaa lastani, kun lastenvalvojat vähättelevät asiaa ja mielestäni suojelevat isää….hän kun osaa manipuloida ja käyttäytyä ihanasti vieraiden ihmisten seurassa. Siksihän aikanaan häneen ihastuin.
Juttelimme kun tilanne rauhoittui, ja tyttöni sanoi jotain joka jäi askarruttamaan mieltäni….. Hän sanoi ollessaan sylissäni ja kun kysyin mikä on hätänä, haluan auttaa ja kerroin rakastavani häntä…. Tyttöni katsoi minua surullisesti ja sanoi, ettei halua sanoa…. Näin silmissä tuskaa ja ahdistusta… Miten ihmeessä pystyn auttamaan tyttöäni…. Olen tosi kovilla ja teen varmaan kaikki mahdolliset virheet äitinä. Olen nyt tosi neuvoton.
Toivottavasti apu perheneuvolasta ei tule liian myöhään, kun saimme ajan tytölle vasta syksyksi.
Hei 10-vuotiaan tytön äiti!
Elämässäsi on ollut viime vuosien aikana isoja ja kuluttavia vastoinkäymisiä. Olet käynyt läpi raskaan avioeroprosessin ja kohdannut ex-miehesi toimesta uhkailua ja kiristämistä. Kirjoitat, että olet voimaton ja koet, ettet kykene auttamaan oireilevaa tyttöäsi.
Kirjoitat haasteista 10-vuotiaan tyttösi kanssa. Oli mieltä lämmittävää lukea, että juttelette paljon, sylittelette ja teillä on mukavaa yhdessä. Tyttäresi käyttäytyy päivittäin uhmakkaasti ja on hallitsemattomassa raivon puuskassaan uhannut tappaa sinut. Reaktiot kuulostavat voimakkailta, mutta toisaalta ajattelen miten hienoa ja tärkeää onkaan se, että tyttäresi uskaltaa näyttää sinulle tunteensa. Myös ne mustat raivon tunteet. Se kertoo siitä, että olet todella tärkeä ja turvallinen hahmo tyttäresi elämässä.
Tyttäresi on kokenut avioeron, nähnyt isänsä käyvän Sinuun käsiksi ja kuullut isän arvostelevat kommentit Sinusta. Lapset käsittelevät vanhempiensa avioeroa kukin omalla tavallaan. Eron työstäminen alkaa lapsen mielessä usein viiveellä. Eron herättämiä tunteita voi myös olla vaikea pukea sanoiksi ja paha olo voi purkautua hillitsemättömänä raivona. On totta, että tyttäresi tarvitsee apua pahaan oloonsa. Hienoa, että olet jaksanut hakea apua perheneuvolasta ja lastensuojelusta. Todella ikävää, että joudutte odottamaan ensimmäistä perheneuvolakäyntiä luvattoman pitkään.
Jotta jaksat olla tyttäresi tukena ja tunteiden puskupintana, sinun on tärkeä pitää itsestäsi ja jaksamisestasi huolta. Kirjoitit, että olet käynyt eroa läpi ammattilaisten kanssa. Onko sinun mahdollista saada keskustelutukea tyttöösi liittyviin haasteisiin ja huoliin liittyen. Tiedäthän, että voit saada henkilökohtaista ja luottamuksellista tukea haastavaan elämäntilanteeseen myös soittamalla tai kirjoittamalla MLL:n Vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun. Vanhempainpuhelimen numero on 0600 12277 (0,08 e/min + pvm/mpm), ja puhelin on avoinna maanantaisin 10 -13, tiistaisin 10-13 ja 17-20, keskiviikkoisin 10-13 ja torstaisin 14-20. Kirjeen pääset kirjoittamaan osoitteessa: vanhemmat.mll.fi/vpn/netti.php. Kirjeisiin ja puheluihin vastaavat koulutetut vapaaehtoiset päivystäjät, jotka ovat itsekin vanhempia.
Tässä hetkessä voit olla tyttäresi tukena hänen tunteilleen herkkänä aikuisena, lämpimänä sylinä ja kuuntelevina korvina. Juuri niin kuin olet jo ollutkin. Jos kipeistä asioista puhuminen on vaikeaa, voisiko tyttöä kannustaa vaikkapa kirjoittamaan mieltään painavista asioista kirjeen tai täyttämään MLL:n Nuortennetistä löytyvän Huoli puheeksi-lomakkeen (http://www.mll.fi/huolipuheeksi) ?
Voimia, jaksamista ja myötätuulta Sinulle ja tyttärellesi!
Lämpimin terveisin MLL:n päivystäjä Annina