Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
6. luokalla oleva poikani vaihtoi viime syksynä yksityisestä koulusta kunnalliseen. Tuolla yksityisessä koulussa poikaa kiusattiin oikeastaan koko kouluhistorian ajan. Istuttiin ja palaveerattiin, mutta mikään ei auttanut. Päin vastoin, kiusaajaa palkittiin päästämällä hänet kotiin kesken koulupäivän ”miettimään tekojaan”. Kaikki tämä viiden vuoden kiusaaminen ja koulun aikuisten epäoikeuden mukainen suhtautuminen asiaan jätti suuremmat jäljet lapseen, kuin osasin kuvitellakaan.
Sain koulun terveydenhoitajalta puhelun terveystarkastuksesta ja yksi keskustelun aihe oli se, että poikamme viiltelee. Tämä tuli siis täytenä yllätyksenä – totaalisena shokkina. Kotona asiasta keskusteltiin ja syy (yhden kerran tapahtuneeseen) viiltelyyn oli ajoittainen ahdistuneisuus/masentuneisuus, joka johtuu vanhassa koulussa tapahtuneesta kiusaamisesta. Lapsi lupasi, että ei tee sitä enää, että ei se auttanut. Hän itse toi esille asian, että voi seuraavan ahdistuksen tullessa mennä juttelemaan koulukuraattorille.
Annoin pojalle myös MLL:n nuortennetin tiedot, sekä lasten ja nuorten puhelimen numeron. Kerroimme myös, että meille vanhemmille voi aina puhua (ja soittaa töihin tarvittaessa), hätätapauksessa perheemme koira kuuntelee tuomitsematta ja jos ei muuta keksi, niin aina voi ottaa yhteyttä enoihinsa. Pojalla on siis tukiverkosto ja on annettu työkaluja purkaa pahaa oloa. Tietenkin me vanhemmat seuraamme tilannetta ja tarvittaessa lapselle haetaan ammattiapua.
Itselläni on aika ikävä olo. Hirveä huoli koko ajan. En haluaisi koko ajan kysellä ja udella (tänään sain jo pojalta kommenttia huolehtimisesta), mutta kun toisaalta…
Luokallani oli tyttö, joka viilteli itseään. Hänen kanssa jutellessani ymmärsin, miksi hän viiltelee. Hänen taustansa oli vanhempien avioero liitosta, jossa isänsä pahoinpiteli äitiään. Hän viilteli itseään useita kertoja siksi,että fyysinen kipu on helpompi kestää kuin henkinen. Lisäksi kun viiltää itseään, saa kaipaamansa huolenpitoa ja hoivaa.
15v poika kärsii masenukusesta ja viiltelee itseään .sanoo sen auttavan masenusta. mitä tehdä.
Muistan joskus kun oli viidennellä luokalla mun luokalla oli yksi poika, jonka tiedettiin kasvaneen väkivaltaisessa perheessä. Hänellä oli myös muutama sisarus. Hän oli aina liikkatunneilla huppari päällä, kaikki nauroi hänelle ja miettivät miksi hänellä oli huppari päällä. Minähän viiltelin siihen aikaan aikalailla, joten tiesin miksi hänellä oli se huppari päällä. Joku liikkatunti hän pakotettiin ottamaan se huppari pois. Heti kun hän otti sen pois kaikki huomasi kuinka hänen luut näkyi. Hän näytti siltä, että häntä ei ruokittu. Hän myös piilotteli kättänsä hänen selkänsä takana. Heti kun kaikki sai tietää miksi hänellä oli aina huppari enää kukaan ei nauranut. Noh noin kutosluokan lopussa hän lopetti oman elämänsä. Joten pliis muistakaa kysyä kaikilta läheisiltä miten heillä menee🙏🏻 ja itelläkin menee nykyään jo paremmin💪💪