Vuosia kestäneiden psykologisten tutkimusten ja muutamien lääkekokeilujen jälkeen 12 v tyttömme sai vihdoin diagnoosin: paniikkihäiriö.
Ihmeellistä, miten paljon näihin ”muoti-ilmiöihin” ADHD, Asperger, psykoosi, masennus takerruttiin aikaisemmin.
Sattuipa sitten yksityinen oikea ammattilainen kohdalle.
Ongelmana on, ettei netistä tahdo löytyä vertaisryhmää tai neuvoja, miten tuon paniikkihäiriön kanssa eletään ja miten paniikkihäiriöisen kanssa lähdetään rakentamaan ikäisensä itsenäistymistä, miten tukea sosiaalisia suhteita jne. Kyse on kuitenkin hyvinkin rajoittavasta häiriöstä.
Voisiko joku neuvoa, kiitos!
Hei,
Kyselit paniikkihäiriön osalta vertaisryhmää tai neuvoja miten elää häiriön kanssa arjessa.
Löysin Paniikkihäiriöyhdistyksen: http://www.paniikki.net/
joka on Mielenterveyden Keskuslliiton jäsenyhdistys. Löytyy myös Facebookista.
Artikkeleita ja kirjallisuutta löydät täältä: http://paniikki.weebly.com/index.html
Paniikkihäitiöyhdistyksen ylläpitämät Elä! -sivut: http://www.ela.fi/
Toivottavasti näistä on sinulle apua.
Hei 12-v. tytön vanhempi!
Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen on kirjoittanut Terveyskirjastoon paniikkihäiriöstä:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00404
Kirjoitit, että yksityinen ammattilainen teki tyttäresi diagnoosin. Voisitteko tavata tämän henkilön uudestaan ja pyytää tarkempia ohjeita arjesta selviytymiseen? Saiko tyttäresi hoito-ohjeita ja/tai lääkitystä?
Paniikkihäiriöön voi myös saada terapiaa. Voitte pyytää uudestaan apua julkiselta sektorilta uuden diagnoosin kanssa. Oma terveyskeskuksenne neuvoo eteenpäin.
Paniikkihäiriöyhdistys ry:n sivuilta (http://www.paniikki.net/paniikki.html) löytyy tietoa paikallisjaostoista ja valtakunnallisesta puhelintuesta. Ehkä he osaisivat neuvoa, miten saisit yhteyden samassa tilanteessa oleviin perheisiin.
Hei!
Voisitko kertoa lisää lapsesi kohtauksista? Missä tulee ja milloin, mitä valittaa ja kuinka selviätte tilanteen yli? Meillä tokaluokkainen lapsi ja epäilen paniikkihäiriötä. Kohtaus tulee usein aamulla kun pitäsi jäädä kouluun,(ei kiusata) mennä yksin jonnekin, olla julkisella paikalla, ravintolassa. Jättänyt harrastukset ja kaverit..Järkipuhe ei auta, vaan tyttö on ihan paniikissa, oksettaa. Muutaman minuutin kuluttua kaikki ohitse. Meillä ei diagnoosia, ”ikäkauteen liittyvä pelkotila” on ainut mitä olemme nyt saaneet irti. Olisin todella kiinnostunut kuulemaan lisää. Oma elämä ja perhe pyörii täysin tämän asian ympärillä.
Varasin ajan yksityiselle neuropsykologille. Kallis oli, mutta kyllä hintansa hankki.
Paniikkikohtauksia tulee koulussa, kun opettaja huutaa tai joku oppilas huutaa/käyttäytyy ”hurjasti”.
Bussilla ei kulkenut itsekseen, nyt menee lääkkeen ja terapian turvin.
Harrastukset jääneet, koska pelkää tekevänsä siellä väärin jotakin.
Ei käy yksin kaupassa, kun pelkää siellä olevia ihmisiä.
Paniikkihäiriö näkyy hätääntymisenä, lamaantumisena, hikoiluna, vapinana, kurkun kakomisena, silmien räpyttelynä.
Hei ja kiitos vastauksestasi. Olet tällä hetkellä ainoa joka yhtään on samoissa ”ongelmissa” kuin me. Apua saamme koulupsykologilta ja perheneuvolasta mutta tutkimukset vielä ihan alussa eikä kukaan ole ottanut kantaa paniikkihäiriöön, vaikka olen asian ottanut esille. Lääkärille olemme menossa.
Oletko huomannut siis, että lääkitys on auttanut hyvin? Onko ollut sivuvaikutuksia? Minkä ikäinen lapsesi oli kun ensimmäiset ”kohtaukset” alkoivat? Alkoiko kuin salama kirkkaalta taivaalta vai oliko lapsesi jo ollut ennestään epävarma, arka, ujo tai pelokas näissä tilanteissa joissa kohtaus nyt tulee? Uskaltaako hän olla yksin kotona? Kiitos jos jaksat vielä vastata ja olisi kiva vaihtaa ihan sähköpostiakin aiheesta?
Oireet alkoivat 9 vuotiaana silmissä olevina pilkkuina, jotka sitten johtivat päänsärkyihin.
Särkylääkettä jne.
Haluan pysyä anonyyminä, kiitos tarjouksestasi! :)