Tulen itse suuren lapsikatraan yksinhuoltajaperheestä, jossa oli paljon paljon rakkautta, mutta myös köyhyyttä ja sairautta jota loputonkaan rakkaus yksin ei voinut korjata. Tästä on jäänyt paljon traumoja ja enkä halua vastaavaa omille lapsilleni.
Haluaisimme puolisoni kanssa lapsia, mutta olemme molemmat pienituloisia korkeakoulutettuja. Itselläni on säännöllisiä työtunteja joskus aamuisin, päivisin, ja iltamyöhään ja joskus taas kokoaikaisia projekteja. Tämän suhteen mietin esim. miten järjestyy päiväkotipaikka, jos toinen vanhemmista on osa-aikatöissä? Onko se ylipäätään vastuutonta hankkia lapsia, jos on pienituloinen? Haluaisin ajatella, että tässä maassa jossa tarvitaan lapsia hyväksyttäisiin myös muut kuin rikkaiden lapset. Minua ahdistaa jo nyt lasten keskuudessa vallitseva kulutuskulttuuri (mikä toki tulee kotoa, mutta valmistaudu siihen että lastasi kiusataan, jos et itse kasvata heitä merkkibrändien suurkuluttajaksi jne.). Jos peruspalvelut sakkaa jo nyt ja itselläni ei ole resursseja yksityiseen terveydenhuoltoon niin kyllä se pistää miettimään lasten tulevaisuutta. Onko täällä muita pienituloisia vanhempia jotka kokevat että ovat kuitenkin onnistuneet saaneet tarvittaessa apua ja resursseja?
