Meidän 8-v. tyttö on viimeisen puolen vuoden aikana lihonut aika lailla. Syynä siihen on ollut lähinnä kaveri- ja perhetilanne: kavereiden kanssa eivät halua olla ulkona tai muuten liikkua. Vanhempien kanssakaan ei liikuntaa tule riittävästi (isä paljon poissa ja itse olen liikuntarajoitteinen), seuraliikunta ei riitä. Olemme hissun kissun yrittäneet kiinnittää huomiota lapsen syömiseen ja karsineet siitä lihottavat aineet ja toki yrittäneet lisätä liikuntaa mahdollisuuksien mukaan. Nyt lapsi on ruvennut iltaisin itkeskelemään kuinka hän on ”hirveä läski” eikä oikein suostu kuuntelemaan mitään puhetta asiasta, ei halua tulla kainaloonkaan. Ongelma on se etten löydä oikeita sanoa, millä lohduttaa lasta ja luoda uskoa siihen että asiat kääntyvät paremmaksi? Sanat on ihan hukassa.
Tuli mieleen, voisitko kertoa tytöllesi (tai ehkä olet jo kertonutkin) sen faktan, että tuon ikäisen ei yleensä tarvitse ”laihduttaa”, vaan jos syö järkevästi ja karsii herkkuja, niin pituuskasvu usein korjaa asian. Näin on käynyt pojallemme (nyt 12 v).
Jos tyttösi ei halua uskoa tai kuunnella teitä venhempia, niin löytyiskö koulustanne ymmärtäväinen ja viisas terveydenhoitaja, joka osaisi selittää nämä asiat tytöllesi ”oikealla” tavalla.
Jos ajatukset piinaavat ja itkettävät iltaisin, jos mahdollista, koita keksiä tytöllesi jotain ihan muuta ajateltavaa. Vaikka joku uusi harrastus, tai jotain yhteistä kivaa tekemistä, tms. Jotain mistä tyttösi todella pitää. Silloin painoasiat eivät ole päällimmäisinä mielessä.
Samaten kannattaisi ehkä ottaa selvää, onko tyttöäsi kiusattu/nimitelty, ja tarvittaessa puuttua siihen.
Toivottavasti näistä oli jotain apua. Tosin ehkä olet näitä kaikkia jo kokeillutkin…
Kiitos kovasti neuvoista. Vaikka lähinnä tuttuja juttuja mutta ihan hyödyllistä kuulla toisiltakin kokemuksia ja vinkkejä, kun tuntuu välillä että omat ajatukset pyörii samaa rataa. Nyt tytöllä ollut muuta mielessä eikä painojutut ole olleet pinnalla. Oletan kyllä että niihin vielä palataan :-)
