Tytär on ollut masentunut jo n 2v mutta rankin on ollut tämä viimeisin vuosi. Toissakesänä huomasin että hän ei poistunut huoneesta enää vaan oli vain kännykällä. Uni ongelmat alko myös. Kaikki harrastukset loppu. Vuosi sitten löysin teriä lapsen huoneesta piilotettuna ja huomasin että lakanoissa on verta. Hän itse halus ne vaihtaa. Katsoin lapsen kädet ja reidet ja niissä olo vanhoja ja aika tuoreitakin jälkiä viiltelystä. Oltiin perheneuvolassa käyty jo vuosi. Lapsi kävi myös säännöllisesti (jos meni tapaamisiin) koulu psykologin luona joka oli mtt.n kautta. Lapsi sai masennuslääkityksen vaan tilanne hänen omasta mielestä pahensi oloa. Poissaolot lisääntyy ja alkuvuodesta hän ei käyny enää ollenkaan. Kauheita riitoja, pahaa mieltä puolin ja toisin. Ei meinannu riittää ymmärrys enää eikä pää pysyä kasassa itselläkään. Lapsi lähti nuorten mielenterveysyksikköön 3kk arviointijaksolle. Tehtiin avohuollon sijoitus. Lapsi ei käynyt sielläkään koulussa. Tuli kesäksi kotia ja paikkakunnan vaihdon takia kaikki tukitoimet loppu ja jäätiin lanun jonoon. Kesä meni hyvin ja ollaan taas lähtöpisteessä. Lapsi vietiin eilen päivystykseen ja on osastolla. Rankat parivuotta takana. Kertokaa onnistumis tarinoita kiitos että jaksaa taistella enemmän! <3
Oma lapseni on sairastunut masennukseen ja ahdistuneisuuteen. Koulunkäynti on ollut välillä pitkiä aikoja katkolla ja koulukiusaamista ollut pitkään. Muutaman kerran ollut psykiatrisella osastojaksolla. Meillä paras apu tuli masennuslääkkeestä ja koulun vaihtumisesta. Meille ehdotettiin myös sijoittamista kodin ulkopuolelle. En ymmärrä, miten se auttaisi jo valmiiksi ahdistunutta lasta. Varsinkin kun lapsi viihtyy kotona, eikä halua muualle mennä. En tiedä miten sijoitetut lapset kokevat muualla asumisen. Toki voi olla monenlaisia tilanteita. Mutta tuntuu kohtuuttomalta sijoittaa lapsi kodin ulkopuolelle vain sen takia, ettei osata hoitaa mielenterveysongelmia. Ihan kuin ongelmat helpottaisivat jossain laitoksessa. En usko siihen, olen lukenut aiheesta liikaa. Tällä hetkellä lapsellani menee siis paremmin. Lääkitys toimii ja pyrin positiivisilla asioilla tukemaan hänen arkeaan. Suosittelen kokeilemaan masennuslääkkeitä vielä, jos ei jo ole käytössä. Paljon voimia tilanne vaatii ja on turhauttavaa, miten keinottomia ns. Avohuollon tukitoimet ovat tai psykiatrinen hoito.
Hei,
Sinä kaipaat myös tukea omaan jaksamiseesi. Itse olen löytänyt apua paikallisesta Finfami-omaiset mielenterveystyön tukena yhdistyksestä.
Kolmesta lapsestani kahdella on mielenterveyden häiriö, toisella skitsofrenia, toisella sosiaalisten tilanteiden pelko. Itseä auttoi kun pääsin finfamin vanhempainryhmiim
Hei! Oma tilanne on se että 14 vuotias tyttö makaa kotona kännykän kanssa, on vaikeuksia kavereiden kanssa,yksinäinen,paljon poissaoloja ja migreeniä jne. Ei kuuntele mitä sanotaan rauhallisestikkin vaan huutaa,syyttelee,suorastaan raivoaa. Käy syömishäiriöklinikalla mihin hakeutui itse syömättömyyden takia(ei syö koulussa eikä aamulla) illat kyllä syö ja paljonkin. Mietin onko jotain psyykkistä nämä muutokset;masentunut kyllä on. Voimia vie arki ihan hirveästi kun on niin paljon konflikteja hänen kanssaan. Miten pitäisi suhtautua kännykän käyttöön? Se on se mikä vaikeuttaa migreeniä myös hänellä. Huoh,voimia kaikille ..
