lastenlastani kiusataan jatkuvasti koulussa
Lapsenlapsi on 11-vuotias ja häntä kiusataan koulussa jatkuvasti. Jäänyt kerran luokalle toisella luokalla, kun ei pystynyt keskittymään tunnilla. Sen jälkeen alkoi kiusaaminen , toiset entisen luokan kamut kiusaa ja huutelee, Tyhmä ,läski ,possu. Ivaavat reppua jossa hevosen kuvia ,,,(tyttö harrastaa ratsastusta). Pahin on eräs ”tukiluokalla” oleva samanikäinen poika joka huutaa aina, kattokaan possu tulee! tai heittää kivellä päähän ,että veri valuu. Tämä poika vainonnut vuosia.tosin sitä tapahtuu koulun ulkopuolella, ja se ei kuulu koulun alueeseen. Lapsenlapsi ei halua ,että siitä kerrotaan opettajalle, koska joutuu lisä vaikeuksiin. Tämä poika on muitakin kohtaa samanlainen ja aina puhuttelussa ,mutta sama jatkuu. Hänen äiti ei välitä , koska on kova juomaan ja poika potkii myös äitiään. Eräät oppilaan on joutuneet puhutteluun kiusaamisesta (tytöt) ja se aina välillä loppuukin.
Luokan vaihtokin oli rankkaa..koska sielläkin istuu kiusaajia johon kuuluu myös englannin opettaja ,joka ottanut lapsenlapseni silmätikukseen ujouden takia, koska ei kehtaa vastata ym …olen aika avuton tässä kaikessa
Ymmärrän hyvin huolesi. Viestistäsi ei ilmene, miten tätä koulussa kiusaamista on yritetty kitkeä. Ovatko vanhemmat olleet opettajaan/rehtoriin yhteydessä. Kouluissamme on nollatoleranssi kiusaamiselle ja on koulun velvollisuus valvoa sitä. Myöskin tukiluokkalaisen kiusaamiseen tulee puuttua myös koulun taholta, koska on saman koulun oppilas. Samoin englannin opettaja on ehdottomasti saatava lopettamaan lapsen syrjintä.
Valitettavasti kiusatuksi voi joutua mitä kummalisemmista syistä. Usein juuri ujot ja hiljaiset lapset joutuvat siitä kärsimään, koska he ovat helppoja vallan näytön kohteita.
Nyt on kesäloma, joten koulun kanssa asian hoitaminen siirtyy elokuulle. Olsi hyvä ottaa asia esiin koulujen alettua, ettei tilanne pääse pahaksi.
Nyt kannnattaa mahdollisimman paljon tukea lapsenlasta koko perheen voimalla ja järjestää kesäloma-ohjelmaa, joka vie tytön ajatuksia pois koulupäivistä.
Ihanaa, että tytöllä on huolehtiva isovanhempi.
Terv Eveliina
Ikävä kuulla tilanteestanne.
-Oma eräskin kokemus kiusatun lasten äitinä ehkä rohkaisee tarttumaan tilanteeseen?
-Tytärtäni kiusasi eräs ”ylivilli” (en osaa muuta nimitystä hänestä antaa) samanluokkalainen poika alakoulussa 3-4 -luokalla aina tunnin alussa, kun opettaja ei ollut vielä tullut luokkaan.
-Tyttäreni kertoi, että kiusaamista ilmeni aina tunnin alussa. Se oli nimenomaan pääasiassa henkistä laatua (toisaalta lapsen koupöydällä hyppiminen oli jo aika uhkaavaa). Tämä poika oli haukkunut tytärtäni miten milloinkin ja houkutellut toisiakin mukaan. Hän oli mm. äänestyttänyt pulpetilla seisten, ”viitatkaa, kuka haluaa, että tyttäreni pitää lähteä tästä koulusta pois?”.
Menin koululle eräänä aamuna ja otin pojan sivuun ja rauhallisesti ja asiallisesti puhutteluun. Kerroin hänelle, mitä tyttäreni oli kertonut. Hän kielsi (aivan niinkuin kaikki alussa tekevät -se kanatta heti ohittaa) mitään tehneensä. Poika joutui pyytämään tyttäreltäni anteeksi kaikkien luokkalaisten edessä ja kertomaan lupauksensa, että lopettaa lapseni kiusaamisen.
Kerroin samalla opettajalle kaiken tapahtuneen hänen tullessaan
pihalla vastaan. Seuraavaksi kysyin tyttäreltäni, onko tilanne muuttunut, ja kertoi kiusaamisen loppuneen (myöhemmin yläkoulussa oli kuitenkin vielä huudellut). Alkuperäiseen tilanteeseen: seuraava toimenpiteeni olisi ollut että menen puhumaan pojan vanhemmille.
-Vanhemmille ei mielestäni kannata ainakaan heti olla yhteydessä, koska he puolustavat yleensä lastaan (jopa hyökkäävästi). Silloin asiasta tulee entistä suurempi soppa ja kiusaajan rooli mahdollisesti vain voimistuu kun hän saa valheellisen ”vanhempien hyväksynnän”; eikä tavallaan voi enää muuttaa käytöstään niin helposti.
-Siis neuvoni on teille: menkää koululle ja pyytäkää sitä pääkiusaajaa huomiota herättämättä juttelemaan kanssanne. Kertokaa, mitä on tapahtunut ja miten se on vaikuttanut. Antakaa hänen puhua. n.s. neuvotelkaa, ”mitä pitäisi tehdä?” – vaikka kuinka suututtaisi.
Kiusaajaa pitää kuunnella, koska hänhän se tässä huonosti alunperin voi. Kiusattu kärsii lopun elämäänsä ja mietti, mitä hän on tehnyt, että hän jouti kokemaan tällaista. Se jättää ikuiset arvet.
KOULULLE antaisin neuvon, että keskittykää joukonjohtajaan.
Vähentäkää hänen asemaansa kiusaajan roolissa. Antakaa hänelle huomiota (jota ei ole ehkä kotona saanut riittävästi?). Kyselkää.
-Itse tekisin (vaikka en opettaja olekaan), että nostaisin kiusaajan tunnilla parempaan asemaan huomioimalla häntä erityisesti.
Puhuisin kaikkien kanssa aina välillä erikseen, että tietäisin paremmin, mitä koulussa oikeasti tapahtuu
Välitunnille jotain ohjelmaa, että olisi kaikilla mahdollisuudet kivaan taukoon tuntien välissä.
Itsekin kokenut ”liian” kilttinä lapsena mm. välituntikiusaamista. Terveisiä vain sille paria luokkaa isommalle tytölle, joka otti tavakseen välitunnilla retuuttaa minua niin, että vaatteitani tipahti kuraan. Pelkäsin häntä vielä yläkoulussakin.
Minusta Suomen koulujärjestelmä ei tarpeeksi tue kodin ja koulun välistä yhteistyötä.
Lapsenlapsen elämä kuulostaa tosiaan liian raskaalta tällaisenaan. Voivatko hänen vanhempansa tehdä mitään? Hyvä että jaksat häntä tukea. Mielestäni koulujen tulisi ottaa sosiaalisten taitojen opettaminen yhtä keskeiseen asemaan kuin muutkin tiedot ja taidot. Miten asiaa saitaisiin edistettyä? Olen itse miettinyt, että kiusaamista saataisiin parhaiten ehkäistyä, jos tuntiopetukseen lisättäisiin opetusta ihmisten välisistä rajoista, jotka ovat tänä päivänä hämärtyneet monilla. Niin niitä ei rikottaisi. Toisilla ne taas ovat hämärtyneet siinä mielessä, ettei niitä osata puolustaa. Toki muukin tuki on kiusatulle kullan arvoista. Uskoisin, että tällaisesta tietotaidosta olisi apua monille.