Olen tuoreen ekaluokkalaisen äiskä, koulu alkoi vähän kurjasti kun lapsi olikin sitä mieltä että ”mä en haluu kouluun”, eka viikko meni itkeskelleen, sekä poika että äiti (lapselta salaa). Mutta nyt on vähän jo alkanut sujumaan kun 6 viikkoa on takana. Toinen ongelma on tullut siintä kun lapseni ei ole mihinkään liikuntaan tai harrastukseen innokas. Viimeksi kokeilimme luistelua, mutta muutaman kaatumisen jälkeen ”mä en haluu tätä” ja näin päätimme lähteä pois ja laitoimme hokkarit naulaan. Kesällä yritimme uintia, mutta ei suostunut uimakoulussa muiden mukaan, siellä sama juttu että ”en mä haluu”. Samoin ollaan kokeiltu jalkapallo koulua, mutta sinnekkään ei halunnut edes kokeilemaan. Sitten kun olen yrittänyt kysellä että mikä kiinnostaisi, niin ei mikään on vasaus. Muuten en olisi näin huolissani, mutta illat ovat järjestään kaikki samanlaisia, että poika makaa lattialla ja valittaa että on tylsää.. ei mitään tekemistä. Haluaisin kuulla onko kellään muulla samanlaista ongelmaa ja mitä voisin tehdä.
Voihan se tekeminen ja harrastaminen olla muutakin kuin liikunta. Minkälaista tarjontaa paikkakunnallanne on?
Oman jutun löytyminen voi kestää…kantsii miettiä erilaisia vaihtoehtoja kuten esim. partio, taidekerho, yleisurheilu.
Ja toki vanhemmankin kanssa voi liikkua ja harrastaa.
Meillä kokeiltiin alakouluikäisenä koripallot, karatet, tennikset, … Itse sai valita mitä halusi kokeilla. Mikään harrastus ei jatkunut kovin pitkään, syystä tai toisesta. Luistelu sujui joten kuten koulun liikkatunneilla, mutta esim. jalkapallosta ei ole koskaan kiinnostunut pisaran vertaa. Yläasteella tilanne parani. Sulkapallo löytyi mieluisaksi harrastukseksi (pikkuveljen kanssa käyvät samoissa harkoissa), ja yhteinen kuntosaliharrastus iskän kanssa alkoi viime kesänä. Liikkanro nousi seiskaluokalla seiskasta kasiin.
Kaikki eivät vaan ole niin liikunnasta innostuneita (tai ainakaan järjestetystä liikunnasta), eivätkä kaikki tykkää joukkuepeleistäkään. Hienoja muksuja ovat silti.
Haluaisin tällä rohkaista, että aika tekee usein tehtävänsä. Kun oma persoonallisuus kehittyy ja itsetuntemus lisääntyy, löytyy usein mieluinen harrastuskin. Joillakin aikaisemmin, toisilla vähän myöhempään. Suosittelen että juttelet liikkaopenkin kanssa asiasta. Eivät ole enää nykyään sellaisia pelottavia pilliin puhaltajia kuin usein meidän kouluaikoinamme :)
