Lapsellani on koulussa kavereita. Ei kuitenkaan sitä parasta ylintä ystävää mutta aina on ollut jossain puuhassa.
Kotipiirissä ja kauempana on myös kavereita. Niin myös ympäri Suomen, kun lomareissuilla ollaan tutustuttu ja aina palataan samoihin paikkoihin.
Kotikavereilta on tullut synttärikutsut, myös siltä hieman kauempana asuvalta. Mutta luokkakavereilta ei ainuttakaan.
Selitin että keskimäärin lapsi saa kutsuja n. 3-4 vuodessa, ja juuri saman verran on hänkin saanut. En tiedä sitten häiritseekö enemmän äitiä kuin lasta kun ne luokassa jaetut kutsut ovat nollissa. Luulisi harmittavan kun muille annetaak kutsuja…ekalla luokalla sai pari kutsua, ja voi miten iloisena ne toi kotiin!
Harmikseni myöskään ne muutamat, joita itse on kutsunut, eivät ole häntä kutsuneet. :(
Olen huomannut että lapsella menee aikalailla samalla tavalla kuin minullakin aikoinani, koulussa oli kyllä kavereita mutta ne varsinaiset kaverit olivat sitten koulun ulkopuolelta.
Huoh. Luokaa minuun valoa.
Hei,
ymmärrän huolesi oikein hyvin. Me äidit/vahemmat toivomme aina, että lapsillamme olisi kaikki aina hyvin ja että lapsemme olisi pidetty myös luokkakaverina.
Syystä tai toisesta näin ei aina käy ja silti koulu menee hyvin eikä lasta mitenkään syrjitä koulupäivän aikana.
Jos lapsi ei itse tilanteesta kärsi ja muita ystäviä on olemassa, niin suhtautuisin tilanteeseen rauhallisesti.
Tilanne voi myös muuttua hyvin nopeasti taas seuraavalla luokalla ja kutsuja alkaa sadella.
Kerrot itselläsi olleen samanlainen tilanne. Kuitenkin sinulla oli kavereita toisaalla. Lapsi voi olla täysin onnellinen, kunhan on joitain ystäviä ja kotona on hyvä olla.
Mukavaa kesää teidän perheelle!
Terv Eveliina
