Moi,mulla aloitti tyttö koulun viime viikolla. On tosi jännittynyt varsinkin iltaisin ja vähän hankalaa käydä nukkumaankin. Aamusta alkaa jo kiukuttelu vaatteista ym. Tänään selvisi ettei kiinnosta lähteä kouluun ja että viikonloppu liian lyhyt. Oli myös tarkoitus kulkea yksin kouluun tänään mutta alkoi itkemään rappukäytävässä että pelottaa. Lisäksi näiden tunteiden on myös jos vihastuksissaan huutanut ja raivonnut ja yrittänyt lyödä ja purra. Varsinkin ekana koulupäivänä. Tyttöni siis muutenkin temperamenttinen luonteeltaan ja herkkä! Miettinyt että voiko tämä olla nyt vaan koulun aloitukseen liittyvää että odotankin vai pitääkö hakea jo apua ja mistä? Itse alkaa olemaan vähän keinoton agressivisissa fyysissä tilanteissa. Niin olen siis yh-äiti ja kaikki tunteenpurkaukset saan minä kokea niin oon miettinyt et kaan enää tällästä jaksan ku aika yksin näissä tilanteissa oon :(
Niin ja muutenkin siis kiinnostaa tietää onko teillä samankaltaisia kokemuksia ja tasoittuuko tää milloin?
Meillä kanssa tytär aloitti koulun toissa viikolla ja ollut aivan mahdoton. Oikeastaan jo kesällä alkoi kiukutella voimakkaasti ja alkuvuodesta saakka nukkunut huonosti. Iltaisin pitää istua hänen huoneessaan kunnes nukahtaa, sama yöllä ja saattaa herätä kaksikin kertaa yöllä ja tulee aina herättämään. Haluaisi tulla meidän viereen nukkumaan, mutta sitä ollaan yritetty välttää. Välillä nukkuu patjalla meidän sängyn vieressä, kun ei jakseta muuten.
Päivisin huutaa välillä kurkku suorana meille vanhemmille ja muutenkin käyttäytyy huonosti. Aamuisin ei suostu edes jäämään koulun pihaan yksin, saati että kävelisi yksin matkan (joka ei ole pitkä). Tyttö on normaalisti ihan reipas, vaikkakin tosi herkkä.
Vaikka meitä kaksi vanhempaa onkin, niin aletaan olla aivan loppu. Yöllä ei saa kunnolla nukuttua ja päivät menee riidellessä. Uskon, että käytös liittyy nyt tuohon koulun aloitukseen ja siitä ollaankin puhuttu yhdessä, mutta ei vaan meinaa jaksaa. Ja kun ei tiedä kuinka kauan kestää.. Onneksi on hyviäkin hetkiä, eikä pelkästään niitä huonoja. Mutta miksi ne huonot hetket jää mieleen vaivaamaan..
Hei
Meillä myös ekaluokan aloittanut tyttö ja tutulta kuulostaa. Aamulla kiukkuinen, illalla väsykiukkuinen, kaikki on pelkkää vastoinkäymistä. Arka on ja bestistä vailla, ollaan opettajalta kyselty onko välitunneilla kavereita. Kovasti jännittää uusia tilanteita ja ihmisiä, mutta nyt 2 viikon jälkeen jo paljon rennomman tuntuinen ja kertookin jo mitä siellä välitunneilla tapahtuu. Ollaan yritetty rauhoittaa illat ja paljon halailtu, tuntuu olevan sylin tarpeessa. Musiikkia, rauhallisia hetkiä kotona, jossa saa olla oma itsensä. Eiköhän tasaannu kun kouluarki on käynyt tutuksi! Tsemppiä!
