Yritän selittää tämän lyhyesti, eli kysymys on 11,5 vuotiaan lapsen asumisesta. Minulla (äiti) on todettu -16 bipolaarihäiriö, jonka tiimoilta olen ollut hetkittäin osastohoidossakin. Tosin nyt puhutaan viiden vuoden aikana viidestä jaksosta, joista kolme ovat olleet M1 verran (3 vrk) ja kaksi muuta muutamia viikkoja, viimeisin keväällä -19 3 vrk. Olemme eronneet lapsen isän kanssa vähän ennen diagnoosiani, eli hän ei hoidostani tiedä juurikaan (olen yrittänyt puhua asiasta turhaan).
Isä painostaa nyt lastensuojelun ja perhetyön kautta, että lapsi siirtyisi kokonaan hänen luokseen ”turvaan”. En enää edes muista, montako kertaa eri viranomaiset ovat luonani käyneet tarkastamassa tilannetta ja haastattelemassa lastani. Olen siis uudelleen naimisissa, nykyinen mieheni tietää tilani ja ottaa vastuuta enemmän kantaakseen silloin kun itsellä on voimat loppu. Tämä asia nousi siis tapetille jälleen kuukausi sitten, kun minulla alkoi masennusoireet ja lääkärini ehdotti osastolle menemistä hetken. Ex-mieheni ilmoitti silloin, että lapsi siirtyy sellaisessa tapauksessa suoraan hänelle, sillä minä olen kuulemma kyvytön häntä hoitamaan.
Lapsen kannalta olen ajatellut, että asumisratkaisua olisi turha muuttaa ihan siitäkin syystä, että hän on kerännyt oman sosiaalisen verkostonsa koko elämänsä täällä ja isä asuu toisella paikkakunnalla. Tämähän tarkoittaisi kavereiden jättämistä tänne ja koulun vaihtoa. Lisäksi lasken myös sen eduksi, että täällä ollessaan lapsella on koulumatkaa noin 500 metriä valaistua jalkakäytävää, kun taas isällään kouluun olisi matkaa noin 2 kilometriä, josta osa kulkee tien piennarta alueella, jossa autoilla on 60km/h rajoitus. Koskaan ei lapselta ole puhtaat vaatteet, ruoka, peli-tai juttukaveri tai läksyapu puuttunut luonani, eli mielestäni tarpeelliset asiat.
Kysymys taitaneekin olla, uskallanko enää ottaa vastaan hoitoa vai revitäänkö lapsi silloin automaattisesti pois minun luotani? En kuitenkaan ole foliohattuja kasaamassa, vaan vain hoitotasapainoa hapuilevassa tilanteessa.
Et kuitenkaan pidä lääkärin diagnoosia ja hoito-ohjetta vääränä? Kyllä silloin täytyy mennä hoitoon. Jos et mene ongelmat vain kasaantuvat, ja vaikuttavat varmasti myös lapseenkin. Täytyy huolehtia ensin itsestään, ennen kuin voi hoitaa muita.
