Hei, onkohan kenelläkään kokemuksia siitä, että lapsella on voimakas pelko liikkua yksin bussilla (päiväsaikaan, tuttua reittiä)? Pari vuotta kaikki menikin hyvin. Tytön ei ole tarvinnut yksin ylittää isompia teitä, vaan me vanhemmat olemme vieneet/tulleet vastaan pysäkille. Sitten hän valitettavasti näki tappelun kahden humalaisen välillä julkisella paikalla. Tämän jälkeen tyttäreni on itkenyt pelkoaan matkustaa yksin. Matka-aika on alle puoli tuntia, ei vaihtoja ja siis reitti on tuttu jo parin vuoden ajalta. Enää hän ei edes uskalla yksin kulkea tuttua sadan metrin matkaakaan pysäkiltä kotiin, minkä puolisen vuotta sitten opetteli. Mikäli bussipysäkillä on hänen mielestään päihtyneitä, tyhjiä kaljatölkkejä tai edes puliukko-tyyliin pukeutuneita, ei sinne voi mennä ollenkaan. Olemme etsimässä ammattiapua mm. koulun taholta. Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Hei
Pahaa pelkään, että pikaista apua pelon voittamiseen ei välttämättä löydy. Aikuistakin hirvittää humalaiset pysäkeillä ja kulkuneuvoissa ja olenpa itsekin poistunut julkisesta liikennevälineestä kesken matkan kun tilanne on selvästi käynyt uhkaavaksi. Pelko on siis tavallaan aiheellinen ja siten huonommin voitettavaissa kuin kuvitteellinen pelko. Suosittelen, että saatatte tyttöä koulumatkat ja käytte hänen kanssaan kohta kohdalta läpi koko reitin miettien onko siellä jossain todellista vaaraa kohdata ”humppuja”. Osoittakaa, että ette itse pelkää yhtään ja kertokaa, että kuljettaja kutsuu heti poliisin paikalle, jos joku alkaa höiriköidä. Ilmeisesti hänellä ei ole ketään kaveria samalla suunnaalla kenen kanssa hän voisi matkustaa koulureitin?
Eräs keino on myös ihmimillistää puliukkoja kertomalla, että he ovat muuten ihan tavallisia ihmisiä, mutta juovat vain vähän liikaa ja sitten ryhtyvät helposti kinastelemaan ja tappelemaan keskenään, mutta hyvin harvoin muiden ihmisten kanssa.
Hei,
Humalaisten tappelu kadulla, mikä meistä aikuisista saattaa vaikuttaa ihan harmittomalta, voi olla pienen 9 -vuotiaan tytön silmissä todella pelottavan näköistä. On hyvin ymmärrettävää, että se voi jäädä mieleen kummittelemaan hyvin pitkäksi aikaa ja aiheuttaa pelkoja ja rajoittaa elämää.
Lastanne ymmärrettävästi hämmentää humalaisten käytös, eikä hän voi ymmärtää mistä se johtuu. Pohdin, että lastanne voisi kenties auttaa tässä kohtaa rauhallinen ja asiallinen tapahtumasta puhuminen niin kauan kuin on tarpeen. Peloista puhumisen tavoite ei ole lisätä niitä vaan poistaa niitä. Voisitte ehkä kertoa, että humaltuminen ja tappeleminen julkisella paikalla ovat ikäviä asioita, mutta valitettavasti niitä ei voi estää, vaikka haluaisimmekin. Se mitä voimme tehdä, on oppia toimimaan näissä tilanteissa oikein.
Voisitte selittää tyttärellenne, miksi joku juo liikaa, mitä humalassa oleminen tarkoittaa (horjuminen, huutaminen) jne. Voisitte antaa lapsellenne selkeät toimintaohjeet vastaisen varalle, ne todennäköisesti lisäisivät pärjäämisen ja turvallisuuden tunnetta. Esim. kävele ohi, älä vastaa jos humalainen huutelee perään, tarpeen mukaan jalat alle, sisään kauppaan tai sellaisen aikuisen luo, jonka seurassa on lapsia. Onko 9 -vuotiaallanne kännykkä? Se, että äidin, isän tai muun tutun aikuisen saa tarvittaessa kiinni, lisää myös turvallisuuden tunnetta.
Tyypillistä noin 9-vuotiaan kehitysvaiheelle on yksilöllisyyden vahvistuminen. Monia 9 -vuotiaita kiinnostaa maailmankaikkeuteen, elämän tarkoitukseen ja kohtaloon liittyvät kysymykset. Maailma voi tuntua myös välillä pelottavalta. Aikuinen voi elämänkokemuksellaan tuoda siihen turvaa. Kehitysvaihe menee ajallaan ohitse. Myrskyvaihetta seuraa seesteisempi kausi. Lapsi suuntautuu taas enemmän ulospäin ja jatkaa kasvuaan ja kehitystään astetta vahvempana ja kypsempänä.
9-vuotias on myös vielä hyvin pieni, ja ”takapakkeja” itsenäistymisessä tulee varmasti, vaikka lapsi olisi ollut kuinka reipas ja omatoiminen aikaisemmin. Lapsi tarvitsee vanhempiaan, joihin luottaa ja jotka voivat auttaa monissa elämän haasteissa.
Voimia ja kaikkea hyvää perheellenne. Muistathan, että voit tässä tai missä tahansa muussa asiassa halutessasi jatkaa keskustelua MLL:n vanhempainpuhelimessa tai -netissä, jossa sinua auttavat MLL:n koulutetut päivystäjät. Yhteystiedot löydät täältä sivustolta.
Hei, mielestäni tällainen pelkääminen on ihan normaalia ja ikätasoista. Monet, lähes kaikki, lapset pelkäävät ”humppuja”, meillä 12v-tyttö vieläkin, se on ihan ymmärrettävää. Jos tyttösi pelkää bussilla kulkemista hän ei ole siihen vielä valmis, asiaa ei auta lyhyt busimatka tms. Meillä tytär kulkee nyt vasta bussilla yksin pienehköjä matkoja vaikka on 12 ja ihan reipas ja touhukas ja toimelias. Yksin kulkemiseen voi myös liittyä pelkoja pimeästä, bussilipun tai rahan katoamisesta, pelko että jää väärällä pysäkillä ym konkreettista. Lasta kannattaa kuitenkin opettaa hallitsemaan pelkoja jo pienestä asti, itse puhuin ”humpuista” tähän tapaan kun lapset olivat pieniä: humput ovat tavallisia ihmisiä joilla on sairaus nimeltä alkoholismi, ovat oikeasti reppanoita, en ole koskaan kuullut että tekisivät pahaa lapsille, ovat kömpelöita, eivät jaksa juosta, elelevät omissa maailmoissa, jos huutelevat jotain, käänny pois ja kävele reippaasti pois…saitko tästä apua toiv niin!