Poikani on aivan mahdoton. Hän aloittaa väittelyn, valehtelun ja syytöksen heti kun herään. Ennen kuin ehdin kävelemään vessaan, olen jo päätynyt tappelemaan lapseni kanssa. En jaksa enää. Tänäänkin lähdin heti hampaiden pesun jälkeen huoltoasemalle aamiaiselle, koska en jaksa kuunnella kotona huutamista. Hän huutaa minulle mm että sisko ei ole pessyt hampaitaan, vaikka itse olin siskon kanssa pesemäsä. Tai valehtelee että on itse juuri pessyt vaikka olisi hammasmuki rutikuiva. Jatkuvasti syyttää minua mihin en ole häntä vienyt tai mitä en ole ostanut. Ei tuollaisen kanssa voi mennä. Pahinta kaikista on se että kun käsken olemaan hiljaa, että voisin itse rauhoittua, hän ei ole. Hän ränkyttää kuin robotti jotain lausetta huoneestaan. Tämä ärsyttää suunnattomasti. Mitä ihmettä teen? Muutanko pois?
Hei!
Hyvä, että kerrot rehellisesti arjestanne. Kuulostaa, että välinne eivät ole kunnossa. Sinä et luota lapseesi eikä hän sinuun. Miten perheellänne muuten menee, onko toimeentulo riittävä, sukulaisia apuna ja lasten tukena, kavereita käy kylässä? Lapset elävät erilaista elämää kuin aikuiset, ja heille monet pienet, aikuisille itsestään selvät asiat voivat olla vaikeita. Uhmaaminen ja hankala käytös voi olla kehitykseen kuuluvaa, mutta myös oire lapsen kokemasta stressistä ja kuormituksesta. On hyvä, että huolehdit hammaspesusta, se on lapsesta välittämistä, mutta iloinen ja lämmin ilmapiiri on yhtä tärkeä.
Viestisi perusteella kuulostat erittäin uupuneelta. Kerrot, että jätät lapsesi aamulla selviämään itse aamutoimista ja pakenet hankalaa tilannetta huoltoasemalle. Kun uskallat ylittää kynnyksen ja pyytää apua perheneuvolasta tai sukulaisilta tai ystäviltä, tilanne helpottaa. Lapsille on hyväksi, että heistä välittää ja huolehtii muukin kuin vanhempi/vanhemmat.
Hei,
Meillä myös lapsen käytös haastavaa ja rasittavaa. Just tuolta tuntuu välillä, etten jaksa enää yhtään kuunnella. Kuitenkin, viisaampien neuvoja olen yrittänyt noudattaa ja omasta ärtymyksestäni huolimatta antaa lapselle aikaa, leikkiä hänen kanssaan ja ottaa syliin (esim. Kirjan luku) ja kuunnella hänen asioitaan. Tämä tuntuu oikeasti auttavan. Ehkä se vain on niin, että jotkut lapset tarvitsevat enemmän huomiota kuin toiset. Näin myös oma jaksaminen paranee.
