Mitä minä äitinä tekisin? Tyttäreni on ihana 12v. vielä lapsi mieleltään, leikkivä, iloinen -mutta isojenkin tyttöjen asiat kiinnostavat. Pukeutua pitäisi ikäistään isommaksi -säästä välittämättä, hiuksiin pitäisi saada väriä.
Koulu ei innosta. Läksyt tehdään nopsasti, lukeminen ei maistu. Mieheni sanoi, että onneksi ei vielä luuhaa iltaisin kylillä…Ystäviä on kaksi, harrastuksia ei halua. Tykkäämänsä piirrustusharrastuksen jätti ilmeisesti ystävien takia. Toinen ystävistä ahkera koululainen, toisella kiinnostus muualla.
Tyttäreni piilottelee läksyjään ja kokeita. Saamme tietää annetut kokeet ystävän kautta. Tulevat kokeet opettaja laittaa viestinä, kun tyttäremme ”ei muista” laittaa niitä ylös. Olen neuvonut muistiinmerkitsemistavat, keskustellut, ohjannut, ollut lukemisapuna. Tyttärelläni mahtava taito sulkea mielensä tilanteesta. Opettajan kanssa olen keskustellut -kaksi opettajaa on sitä mieltä, ettei ole mitään ongelmaa. Meidän lapsemme ei vain lue ja pärjää kuin pärjää. Minä olen ainoa, joka ottaa kouluunpäin yhteyttä.
Mieheni on luovuttanut -vaikka vahdimme vieressä, tytär ei lue. Miehen mielestä emme voi pakottaa. Olen lukenut tyttärelle koealueita ääneen -mutta en ole aina paikalla.
Minustakin tyttö on siinä iässä, että omaakin vastuuta pitäisi jo koulunkäynnistä ottaa. Olenko väärässä? Olen samaa mieltä mieheni kanssa, että viikkoraha lopetetaan ja rahaa saa vain kokeista, jotka menevät keskinkertaisesti tai hyvin -eivät juuri ja juuri läpi.
Olenko minä liian vaativa?
