Meillä on melkoisen haastava kolmasluokkalainen.
Pikkusiskonsakin kanssa on harjoiteltu elämää jo pitkään ja sitä mikä on kiusaamisen raja, mikä on leikkiä ja mikä kiellettyä. Tyttö on erityisen kiltti ja hänelle on vaikea keksiä pahaa sanaa, kun poika taasen antaa jatkuvasti oikaisemisen aihetta..
Kiusaamisesta, nimittelystä jne on nyt pariin otteeseen tullut sanomista koulussa, että joku tyttö on loukannut mielensä pojan sanomisten takia eikä halua mennä kouluun poikamme takia. En tiedä mikä tähän auttaisi.
Ope on jutellut asiasta pojalle taas ja asioita pyydetty anteeksi. Nyt kerroin pojalleni, että rakas harrastus jää toviksi pois jos vielä kerrankin kuuluu, että on kiusannut (esim. ”mitä läski tölläät” kommentteja.
Tämä harrastuskielto nyt tuntui vähän tehokkaammalta. Pojalla suuret haaveet ammattilaiseksi, joten tämä nyt ehkä tehoaa. Kännykkähän on pois vähän väliä, telkkarikielto päällä ja pelikielto myös. Niillä ei ole vaikutusta.
Poika on muutenkin melkoisen villi ja tuntuu olevan aina tapahtumien keskiössä kun mitä vain hämmennystä missään käy.
Olisiko jotain vinkkejä muuta kuin uhkailu ja kiristys millä saisi käytöstapoja paremmaksi?
Onnistumispäiväkirjaa pidetään jääkaapin ovessa jo.
Anna omaa aikaasi rutkasti nyt pojallesi. Siirrä omia tekemisiä syrjään, mitä vaan voit. Yritä löytää erityisesti kahdenkeskistä aikaa kanssaan, sellaista jolloin pikkusiskonsakaan ei ole mukana. Tee kanssaan kaikenlaista mukavaa, pelaa vaikka jalkapalloa, käy pizzalla, mitä vaan. Ja pikkuhiljaa kaiken lomassa ammenna ”syviä vesiä” yrittäen löytää sopivia kysymyksiä. Voi paljastua yllättäviä asioita. Ettei kaikki olekaan niin musta-valkoista.
Itse sain tämän vinkin ystävältäni ja koko tilanne avautui toisinpäin. Oma poikani olikin itse joutunut kiusaamisen kohteeksi, eikä ole osannut toimia siinä tilanteessa oikealla tavalla. Seurauksena on ollut hankala ketjureaktio. Tuossa iässä lapsi yrittää ratkoa itse ongelmia…
